Moni vanhempi muistaa ajan, kun Seinäjoen keskustori oli täynnä väkeä, joko tulossa tai lähdössä linja-autoilla. Vielä 80-luvullakin Seinäjoen julkinen liikenne toimi ja Sarpon sekä Peltosen bussit liikennöivät koululaisia sekä työntekijöitä keskustan ja lähiöiden välillä ahkerasti.

90-luvulla autojen hintojen laskettua, yhä useammalla alkoi olla oma auto käytössään. Samalla liikenneinfraa rakennettaessa ryhdyttiin keskittymään yksityisautoiljoihin ja panostukset julkiseen liikenteeseen tippuivat.

Tilanne Seinäjoella on mennyt jo siihen, että monet ajavat lyhyetkin matkat autolla. Lapsia ja nuoria kuljetetaan kouluun sekä harrastuksiin tai kuljetaan mopoilla ja mopoautoilla. Nuorten kunto on myös tutkimusten mukaan heikompi siellä, joissa julkisen liikenteen käyttö on vähäisempää. 

Julkisen liikenteen romahdus Seinäjoella ei tapahtunut yhdessä yössä. Yhtä lailla sen saaminen jälleen varteenotettavaksi liikkumismuodoksi ei tapahdu hetkessä, vaan se vaatii useiden vuosien panostuksia.

Ihmiset tulee jälleen opettaa palvelun käyttäjiksi ja yksi kannustava tekijä olisi tarjota julkinen liikenne maksutta alle 18-vuotiaille. Lapset ja nuoret, jotka oppivat julkisen liikenteen käyttäjiksi, käyttävät sitä varmemmin myös vanhempana. Lisäksi alaikäisten maksuton liikenne kannustaa myös perheen aikuisia käyttämään palvelua. Myös ikääntyvä väestö hyötyy toimivasta joukkoliikenteestä ja käytön lisääntyessä julkinen liikenne toimii lopulta paremmin markkinaehtoisesti.

Vaikka toimivan julkisen liikenteen saamiseksi tarvitaankin panostuksia kaupungilta, on siihen investoiminen kuitenkin tehokasta rahan käyttöä. Moni perhe varmasti luopuisi mielellään esimerkiksi kakkos- tai jopa kolmosautostaan ja vaihtaisi julkiseen liikenteeseen, jos se olisi tiheämpien vuorovälien ja laajemman palveluverkon myötä mahdollista. Nuorille ja yksin eläville auton ylläpito voi olla jopa mahdottomuus ja julkisen liikenteen puute silloin este Seinäjoelle asettumiseen.

Keskimäärin auton kustannukset ovat 7000€ vuodessa. Tällä summalla tekisi Seinäjoella bussilla noin 2300 matkaa vuodessa eli noin 6 matkaa päivässä. Perheelle siirtyminen autosta julkisten käyttäjäksi siis säästäisi rahaa ja tämä raha ohjautuu muuhun kulutukseen, luoden työpaikkoja ja verotuloja.

Tietenkin pitää kysyä, mistä rahat julkisen liikenteen lisäpanostuksiin sitten löytyvät? Jäissä olevan, mutta edelleen ajoittain keskusteluun nousevan Vapaudentien jatkeen hinta-arvio on nykykustannuksilla jo 20 miljooonaa euroa. Jos tuo hanke viimein unohdettaisiin ja laitettaisiinkin miljoona euroa vuosittain lisärahaa julkiseen liikenteeseen seuraavat 10 vuotta, saataisiin summalla julkisen liikenteen vuoroja lisättyä ja kehitettyä todella paljon.

Lopputuloksena Vapaudentien jatketta ei tarvittaisi, kun yhä useampi siirtyisi oman auton käytöstä julkisen liikenteen käyttäjäksi ja tämä tulisi vielä 10 miljoonaa euroa halvemmaksi kaupungille. Samalla kaupunki ottaisi omalta osaltaan merkittäviä edistysaskeleita liikenteen päästöjen vähentämiseksi.

Yhdyskuntarakenne, jossa auto on välttämättömyys, on kallis yksilölle liikkumiskustannusten vuoksi, kaupungille infrakustannusten vuoksi ja lopulta hyvinvointialueille terveyskustannusten vuoksi.
Seinäjoen jatkuvasti tiivistyvä yhdyskuntarakenne sen sijaan suosisi julkista liikennettä ja panostukset siihen kannattaisivat, ja todellakin toisivat lopulta säästöä!